ainakin talla eraa ja tarinat jatkuvat kotisivuillamme www.laitalat.com ,kun  jalleem paasemme monen kuukauden jalkeen paivittamaan sivuja.

Paivat ovat olleet harmaita. Satanut ei sentaan ole.  Pari paivaa meni hieman lonskisti, silla flunssa iski ja veto oli aivan pois. No nyt taas ollaan kunnossa ja loputkin tavarat ovat loytaneet paikkansa. Jotkut tavarat oli pakko laittaa laatikoihin ja varastoon, kun sailytystilaa on rajoitetusti.

satoi tanaan. Aamusta lahtien satoi vetta, joka iltapaivalla muuttui lumisateeksi. Hetkessa maa oli valkoisena.



  

Tanaan oli myos yleinen vapaapaiva...Tasavallan paiva. Toinen vapaapaiva on myos tuleva maanantai.

Kavin paikallisessa matkatoimitossa Simon assistentin kanssa. Han nahtavasti kysyi maarattya henkiloa nimelta, silla hanelle sanottiin, etta pitaa odottaa, kunnes tulee lounaalta. No mina taas avasin suuren suuni ja kysaisin, onko taalla ainoastaan yksi henkilo, joka palvelee ja toimistossa ei palvella asiakkaita, kun han on lounaalla. Lopulta meidat ohjattiin takahuoneeseen miesvirkailijan luokse, joka hoiti homman. Asiakaspalvelussa oli todella, todella paljon parantamisen varaa lahes kaikkialla. Jos odottaa kiltisti, mita sanovat niin saa kylla odotella melkoisen kauan aikaa.

Kavimme illallisella keskiviikkona ravintolassa, missa olemme aikaisemminkin kayneet ja olleet tyytyvaisia. Tuon keskiviikko illan jalkeen mieli kylla muuttui paikasta. Palvelu oli aika alakanttiin, ruoka ei ollut mitaa erikoista...lohi oli kuivaa...Maksettuamme pyysimme virallista kassakuittia, koska olivat antaneet meille ainoastaan kasin kirjoitetun kuitin. Sita pienta paperilappusta saimme odottaa ja odottaa, lopulta mina taas ryhdistaydyin ja menin alakertaan kuittia hakemaan. One minute, one minute vain hoettiin...olimme jo odotelleet puoli tuntia. Ei enaa odotusta, ei yhden kuitin tulostaminen pitaisi kestaa noin kauaa. Lopulta tulimme siihen johtopaatokseen, etta heilla oli varmaan tarkoitus pistaa tama maksu ohi kirjanpidon, jolloin veroa ei tarvitse maksaa. Tassa kiinanopit  olivat omiaan...: ). Kiinassa nimittain sai monen monta kertaa hieman kohottaa aantaa, jotta sai haluamaansa.

Voi tata laatikko- ja tavaramaaraa...mihin kaikki pistamme. No ainahan ne ovat kylla paikkansa loytaneet.

Kolme aivan aurinkoista paivaa maanantain harmaan ja sateisen paivan jalkeen. Lampotila aamuisin on ollut aste pari nollan ylapuolella ja nurmikot ovat olleet vaaleana huurusta. Lumiraja on laskeutunut jo Medeoon asti ja Cimbulakissa paasee jo laskettelemaan.

Niin vihdoinkin tavaramme tulivat tanaan torstaina. Miehet paasivat vasta tulemaan iltapaivalla, joten purkaminen meni melko myohaiseksi...miehet lahtivat vasta 10 jalkeen illalla.







Ensimmainen vilkaisu kuormaan...paketit eivat ole kastuneet eika vilissyt otokoita. Laatikot olivat ehjia, joten paallepain ei ainakaan nakynyt vaurioita. Eika isoimpia vaurioita muutenkaan ollut eika homeen hajua.
Muutama tavara oli rikkoontunut mm. Hongkongista asti mukana kulkenut lamppu, jonka kupu oli repeytynyt. Eniten olisi harmittanut, jos lampunjalka oli mennyt rikki, silla olimme saaneet lampun Hongkongin suomalaisilta laksiaislahjaksi muuttaessamme Singaporeen.  Shanghaista ostamamme jalkalamppu oli hieman karsinyt, mutta sekin korjaantuu liiman avulla ja astiat olivat saastyneet matkan "rasituksesta".

On janna huomata, kuinka eri mailla ja muuttofirmoilla on omat periaatteensa. Miehet kylla purkivat tavarat, mutta eivat laittaneet paikoilleen.  Raskaimmat tavarat tosin laittoivat paikoilleen, kun olimme nayttaneet paikan. Pihamme on laatikoita taynna, silla eivat veineet laatikoita pois samantein, vaan tulisivat huomenna noutamaan ne. Sekin ero on taman maan ja muiden maiden valilla, etta jalkeenpain purettuja laatikoita he eivat nouda vaan asukkaan pitaa ne itse  toimittaa pois. Tata asiaa hieman ihmetelimme, silla  tavaroita on edelleen laatikoissa ja niiden purkamiseen menee jokunen paiva. Lupasivat kuitenkin tehda meidan kanssamme poikkeuksen.

Lauantain komian paivan jalkeen sunnuntaina satoi koko paivan. Nain jai lenkkeilyt valiin. Myohemmin iltapaivalla tuuli voimistui ja voimistui ja jo meinasimme, etta noinkohan  katto pysyy paikoillaan...hyvin on tehty, silla paikoillaan pysyi.

Maanantai valkeni sumuisen harmaana. Vastapaista golfkenttaa ei sumun seasta nakynyt. Lampotila seitseman aikoihin oli +2 astetta.







Huomenna tai keskiviikkona pitaisi konttimme olla talon edessa...mutta, mutta...niinhan sen piti tulla jo pari viikkoa sitten. Eikohan tulli taas keksi lisaa, mita pitaa tarkistaa. Meilla on mukana pieni jaakaappi ja siita kuulemma pitaa tarkistaa, ettei paasta freonikaasuja ymparistoon...tama on todella naurettavaa, silla ymparisto on taynna roskia ja teilla kulkee huonokutoisia, savuttavia autoja eika  niihin puututa. Toinen naurettavuuksiin meneva asia on, etta tietokoneemme ja tv:mme pitaa tarkistuttaa, etteivat sisalla vakoiluohjelmia. Paakaupungista asti pitaa saada sertifigaatti naille tavaroille. Mukava nahda, ovatko availleet nama laatikot...vai onko tama vain ulkomaalaisille pienta kiusaa, etta keksitaan kaikenmaailman asioita ja vedotaan lakiin.

No niin tulivathan roskismiehet vihdoinkin...perjantai aamuna. Taalla niin kuin kiinassakin on tapana ,etta on autokuski ja ne jotka tekevat ns. likaisen tyon. Oikein huvitti, kun kuski huuteli avonaisesta autonikkunasta ohjeita  kahdelle tyhjentajalle...ei edes autosta viitsinyt nousta ylos. No paaasia on, etta taas on yksi asia pois paivajarjetyksesta...saa sitten nahda, kuinka tyhjennys hoituu talla viikolla...

Illalla puoli 10 valittajamme soitti ja ilmoitti, etta kuivuripojat ovat tuomassa uutta konetta. Kokopaivan itseasiassa poikia odottelinkin. Pojat veivat vanhan koneen pois ja toisaalta suututti ja toisaalta nauratti, kun uusi on puolet pienempi kuin edellinen ja seinaan kiinnitettavaa mallia. Eli edelleenkaan emme paase konetta kayttamaan, vaan pitanee odotella poraajapoikaa. Voi, kun omistaja olisi kysynyt ja kertonut meilta ensin, ennenkun ostaa konetta, millaista on ostamassa. Emme olisi tuota hyvaksyneet.